Maaliskuun puolivälin jälkeen uutisoitiin, että Suomi on maailman onnellisin maa – jo kolmannen kerran peräkkäin! Tämä tulos käy ilmi YK:n onnellisuusraportista. Myös muut Pohjoismaat sijoittuvat vertailussa kärkisijoille. Monet muutkin selvitykset ja tutkimukset kertovat samaa kieltä: Eurostatin mukaan suomalaiset ovat EU:n kansalaisista tyytyväisimpiä asumiseensa. Maailman talousfoorumi (WEF) on puolestaan todennut, että Suomi on maailman turvallisin maa, ja lisäksi meillä on maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tuon onnellisuusraportin julkaisun jälkeen uutistilan on vallannut koronavirus. Koko maailma on kontallaan tämän uuden vihollisen edessä. Rohkenen luonnehtia, että kyseessä on sukupolvemme talvisota. On selvää, että korona ja sen seuraukset näkyvät pitkään. Kun epidemia on saatu hallintaan, voidaan tarkastella vaikutuksia. Jo nyt tiedetään, että sairas- ja kuolemantapausten lisäksi toipuminen vie pitkään talouden ja työllisyyden saralla.

Maaliskuun 13. päivä tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Silloin Suomi selvisi ylivoimaisesta vihollisestaan, itsenäisyyden säilyttäen. Aiemmin sisällissodan repimä kansa puolusti isänmaata yhtenäisenä. Sodan jälkeen koottiin uusi Suomi, rakennettiin taloja ja tiloja, luotiin uusia teollisuudenaloja ja noustiin maailman kärkimaiden joukkoon – monilla mittareilla. Se on ihme.

Viime vuosituhannen vaihteessa Suomessa koettiin Nokian ihme. Suomalainen yhtiö ja sen laaja kumppaniverkosto olivat vuosikausia maailman kärjessä uudistamassa matkapuhelinmarkkinaa ja ihmisten tapaa kommunikoida. Nokian ihme loi valtavan määrän uusia työpaikkoja, toimellisuutta ja vaurauttakin. Samalla se nosti koko kansan itsetuntoa. Oululaiset ja insinööriosaamisemme olivat tässä aivan keskeisessä roolissa. Itse möin vuosituhannen alkupuolella suomalaista siemenperunaosaamista maailmalle. Siinäkin auttoi, kun kertoi tulevansa Nokialandiasta.

Olisiko mahdollista, että maailman onnellisin kansakunta syttyisi jälleenrakentamaan uutta koronakriisin herättämänä? Yhdessä ja yhteen suuntaan toimien voimme saada paljon hyvää aikaan. Eduskunta ja hallitus ovat näyttäneet tästä hyvää esimerkkiä kriisinhoidossa.  Nyt jos koskaan tarvitaan talvisodan tai Nokian henkeä. Rakennetaan rohkeasti uutta, luodaan uusia työpaikkoja, pidetään huoli ikääntyvistä ja heikompiosaisista sekä nostetaan Suomi jälleen maailmankartalle. Se on mahdollista, jos yhdessä päätämme toimia.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2020.

Teemme töitä keskimäärin 40 tuntia viikossa, osa jopa enemmän. Se on leijonanosa ajasta, jonka olemme valveilla. Niinpä olisi vähintään suotavaa, että työ on tekijälleen mielekästä. Ei työelämä toki yhtä juhlaa ole, ja siihen kuuluu myös vaikeita asioita, mutta kyllä hyvän työpaikan eteen kannattaa ponnistella. Sellainen tulisi olla meillä jokaisella.

Aihepiiri on ollut vahvasti mielessäni viime viikkoina, sillä osallistuimme työpaikallani Great Place to Work -instituutin koordinoimaan Trust Index -henkilöstökyselyyn. Meillä on reilun 20 henkilön työporukka: tiivis yhteisö, jossa väki tuntee hyvin toisensa. Saimme kyselystä hyvät tulokset. Olin niistä iloinen ja vähän ylpeäkin, ja ne kannustivat minua pohtimaan hyvän työpaikan ominaisuuksia.

Omasta kokemuksestani määrittelen, että hyvälle työpaikalle on ilo tulla aamulla. Eräs legendaarinen tilintarkastaja totesi aikanaan, että jos työpaikalle ei tule juoksujalkaa, niin jokin on vialla. Hyvällä työpaikalla voit luottaa, että sinut otetaan arvostavasti vastaan. Saat kannustusta ja tukea tehtävissäsi kollegoilta ja koet, että ammattitaitoasi arvostetaan. Hyvällä työpaikalla jokainen saa innostua ja kukoistaa, siellä rohkaistaan kehittymään ja kokeilemaan uusia juttuja. Vaikeatkin asiat käsitellään, eikä niitä lakaista maton alle.

Lisää hyviä vinkkejä löytyy listalta, jonka Great Place to Work on kerännyt parhaiden työpaikkojen ominaisuuksista. Parhailla työpaikoilla on vahvasti työpaikan rakentamiseen sitoutunut ylin johto ja aito usko siihen, että ihmiset ovat korvaamattomia organisaation menestykselle. Työntekijät ja johto kommunikoivat aktiivisesti eri foorumeilla. Parhaita työpaikkoja yhdistää vallitseva tunne erityisestä ja ainutlaatuisesta työyhteisökulttuurista. Yksilötasolla jokaisella on kirkkaana oman roolinsa ja työpanoksensa vaikutus kokonaisuuteen.

Lista haastaa työyhteisön johdon avoimeen ja ihmisläheiseen johtamistyöhön – liikennevaloin varustettujen kulmahuoneiden sijaan. Samoin se haastaa kaikki työntekijät ponnistelemaan ja antamaan panoksensa hyvän työyhteisön luomiseen. Lopulta kysymys on yksinkertaisista asioista: yhteisistä arvoista ja periaatteista sekä niiden noudattamisesta.

Työelämä on joukkuepeliä. Yhdessä kohdatut haasteet ja voitetut taistelut yhdistävät ja luovat yksilöiden ryhmästä voittavan joukkueen. Voittavassa joukkueessa jokaisella pelaajalla on tärkeä rooli, ja hyvä joukkue saa enemmän aikaan kuin itsekseen sooloilevat tähtipelaajat. Siksi joukkueen rakentamiseen kannattaa satsata.

Yleisen näkemyksen mukaan työelämä on nykyään hyvin hektistä ja vaatii meiltä tekijöiltä paljon. Meiltä odotetaan tuloksia. Työnantaja maksaa mielellään sovitun korvauksen ajastamme ja työpanoksestamme, kun hoidamme meille osoitetut tehtävät jämäkästi ja tuloksellisesti. Tehokkuutta arvostetaan.  

Monipuolinen teknologia sekä erilaiset ohjelmat ja sovellukset auttavat etenkin tietokoneiden ja älylaitteiden kanssa työtä tekeviä. Toisaalta olemme aina tavoitettavissa, kun työvälineet kulkevat taskuissamme.

Jokin aika sitten törmäsin somen maailmassa henkilöstövalmennusyrityksen julkaisuun, jossa oli aseteltu vastakkain sanat tehokas ja kiireinen. Millä tavoin tehokkaat työntekijät eroavat kiireisistä?

Tehokas tietää, mitä häneltä odotetaan, kun taas kiireinen ei täysin tunnista työnsä ydintehtäviä. Tehokas on yleensä tilanteen päällä ja hallitsee ajankäytön, kiireinen puolestaan puhuu jatkuvasti kiireestä. Tehokas tekee tärkeitä asioita – kiireinen kiireellisiä.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Onko sinulla aina kiire? Pitäisikö pysähtyä hetkeksi, katsoa peiliin ja pohtia omaa tekemisen mallia? Lopputulos on todennäköisesti parempi, jos pudotat hieman vauhtia, pohdit tärkeysjärjestystä ja teet asian kerrallaan. Ilman jatkuvaa tehtävästä toiseen hyppäämistä ja multitaskingia.

Kyse on lopulta paitsi itsensä tuntemisesta, myös itsensä johtamisesta. Tilanteet muuttuvat, eikä homma aina pysy lapasessa, mutta itsensä johtamisella voi vaikuttaa asioihin paljon. Sparrausapua tähänkin on tarjolla. Pyydä vaikka kollegaa lenkille kanssasi! Tunti ulkoilmassa keskustellen selkeyttää ajatuksia pitkäksi aikaa, tästä on hyviä kokemuksia itsellänikin.

Viimeinen vastinpari edellä mainitussa somejulkaisussa oli: tehokas huolehtii kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan, kiireinen ei ehdi nukkua eikä palautua. Välillä onkin tarpeen unohtaa tehokkuuden tavoittelu, vähintäänkin lomalla. Luvan kanssa laiskottelu tai kevyt puuhastelu rentouttaa ja palauttaa sopivasti. Unen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Univaje vaikuttaa negatiivisesti muun muassa tarkkaavaisuuteen, muistiin, mielialaan ja asioiden hallintaan.

On hyvä tunnistaa omat palautumis- ja latautumiskeinot. Oma suosikkini on hiihtäminen. Se toimii aina. Ensimmäiset ladut ovat auki – ei muuta ku hiihtämään!

Julkaistu Kalevassa vuonna 2019.