Olen viime vuosina yhä useammin pysähtynyt yritystoiminnan arvojen äärelle, sillä ne ovat juuri tässä ajassa erityisen tärkeä asia. Olen myös iloinnut, että yhä useampi organisaatio ja johtaja on osoittanut kiinnostusta aihepiiriin. Arvot luovat toiminnan ja päätöksenteon perustan. Ei ole yhdentekevää, millaisella kivijalalla talo seisoo.

Lähtökohtaisesti liiketoiminnan tulee olla kannattavaa, jotta toiminta on kestävää, ja palkat, verot, eläkemaksut ja muut velvoitteet voidaan hoitaa. Liiketoiminnalla tulee kuitenkin olla rahan tekemistä syvällisempi merkitys ja tarkoitus. Kun tuo missio on yhdessä omaksuttu, niin tekemistä ohjaavat oikeat periaatteet ja arvot.

Tällä viikolla arvokeskustelu on pysäyttänyt minut niin somessa kuin omassa yrityksessäkin. LinkedIn:ssä käytiin isolla porukalla mielenkiintoista keskustelua siitä, miten arvot näkyvät myyntityössä, rekrytoinnissa ja johtamisessa – vai näkyvätkö ne? Linkkarikeskustelu vahvisti sitä näkemystä, että kyllä arvot ovat vahvasti esillä myös arjessa ja tekemisessä.

Yrityksemme koulutuspäivässä pohdimme tiimin kanssa arvoja, strategiaa ja tavoitteita. Mietimme ryhmissä, miten ne heijastuvat työhömme. Kolmesta arvostamme – aktiivisuus, vastuuntunto ja rohkeus – otan esimerkiksi rohkeuden. Se herätti seuraavia ajatuksia: Rohkeutta on… veturin rooli hankkeissamme, tehdä päätöksiä, mennä epämukavuusalueelle – ja myös kysyä apua. Vastaukset ilahduttivat, sillä ne osoittavat rohkeuden kulkevan aitona arvona arjessamme, yksittäisen työntekijän ratkaisuista liiketoiminnan ytimeen.  

Oletan, että työnhakijat hakeutuvat innokkaasti työtehtäviin, jotka vastaavat heidän arvojaan. Sama pätee myös toisinpäin: yritykset ja organisaatiot hakevat työntekijöitä, joiden arvomaailma on linjassa työnantajan arvojen kanssa, ovathan työntekijät yhteisönsä mainelähettiläitä. Kokemukseni on, että ristiriitaiset arvomaailmat johtavat ennemmin tai myöhemmin siihen, että tiet erkanevat. Siksikään kysymys ei ole vähäpätöisestä asiasta.

On paikallaan pohtia myös, millaisia arvoja ja toimintakulttuuria minä itse edustan? Olen kohdannut työelämässä tilanteita, joissa läpi on tullut keskustelukumppanin laskelmoivuus, jopa ylimielisyys. Silloin yhteistyön väylää on ollut vaikea rakentaa. Useammin saan kuitenkin kohdata sympaattisia ja tuntevia ihmisiä, jotka pyrkivät kaikkia osapuolia hyödyttävään win-win-yhteistyöhön. Sellaisten kumppaneiden kanssa on ilo toimia. Toivon, että minustakin välittyy tämä henki ja arvomaailma.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2019.

Tyydyttävä. Sen arvosanan saa suomalainen rakennuskanta uunituoreessa ROTI – rakennetun omaisuuden tila -raportissa. Raportin mukaan rakennuskantamme arvo on 500 miljardia euroa, ja kansallisvarallisuudestamme 45 % on kiinnittynyt rakennuksiin.

Kiinteistö- ja rakentamisala työllistää noin puoli miljoonaa ihmistä, mikä vastaa viidesosaa työväestöstämme. Jokainen rakennettuun ympäristöön investoitu euro tuottaa itsensä yli kaksinkertaisena takaisin.

Kyseessä on siis yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä sektori ja omaisuuserä. Raportin nihkeä arvosana heijastelee kuitenkin sitä, että talouden kurimuksessa, ehkä myös osaamisen puutteesta johtuen, on rakennusten ylläpito- ja korjaustoimia selkeästi sivuutettu. On laskettu, että rakennetun ympäristön kunnossapidon laiminlyönti maksaa vuosittain vähintään 3,4 miljardia euroa! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Julkisten rakennusten osuus koko rakennuskannastamme on noin 10 %. Päiväkoteihin, kouluihin sekä sosiaali- ja terveyssektorin kiinteistöihin on satsattu paljon. Rakennuksia on suunniteltu ja rakennettu pieteetillä, ja merkittävä osa rakennuskannastamme on valmistunut 1960–80-luvuilla.

Edellinen ROTI-raportti arvioi, että koulu- ja päiväkotikiinteistöissä 12–18 % kerrosalasta on kosteus- tai homevaurioisia ja kiireellisen korjauksen tarpeessa. Hoitolaitoksissa luvut ovat vielä korkeammat: 20–26 %. Eri tutkimusten mukaan jopa 25–60 % kouluista on jonkin asteisia kosteus- tai homevaurioita. Tarttis siis tehdä jotain – ja toki tehdäänkin.

Syyllistämisen sijaan tarvitsemme ratkaisuja. Kuntien ja julkisen sektorin rahkeet eivät yksin riitä ongelman selättämiseen, vaan asia on yhteinen. Tarvitsemme myös taitoa sekä tahtoa uudistua, ja viime vuosina onkin otettu useita askelia oikeaan suuntaan.

Elinkaari- ja vuokramallit, joissa yksityiset toimijat tuottavat palvelukiinteistöjä pitkäaikaisella vastuulla, ovat yleistymässä. Digitalisaatio tarjoaa uudenlaisia, älykkäitä ratkaisuja muun muassa sisäilmaolosuhteiden seurantaan, mahdollistaen nykyistä nopeamman reagoinnin.

Vastuullisen rakentamisen polkua kulkee esimerkiksi oululaislähtöinen rakennusprosessin kosteudenhallinnan Kuivaketju10-toimintamalli. Rakentamisen laatua parantaa myös rakennusten ja osien valmistaminen enenevissä määrin kuivissa ja vakioiduissa olosuhteissa.

Toivoa paremmasta on siis näköpiirissä. Toimeenpanoon tarvitaan vastuullisuutta sekä päättäjiltä että tilojen toteuttajilta. Laitetaan elämisen ympäristö kuntoon tuleville sukupolville – jätetään ”palvelualusta” parempaan tilaan, kuin missä se me meille annettiin.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2019.

Viime viikonloppuna NHL:ssa tapahtui kummia: tärkeässä ottelussa jouduttiin Carolinan maalille loukkaantumisten takia kutsumaan amatöörimaalivahti, jäähallin huoltomies ja jääkoneen kuljettaja David Ayres. Tilanne oli absurdi ja alku hankalaa: 42-vuotias kiekkoharrastaja päästi kaksi ensimmäistä laukausta taakseen, mutta loppusuoritus nosti pelin otsikoihin ja somen pyörteisiin.

Erätauolla joukkuekaverit olivat rohkaisseet Davidia: ”Älä ota paineita, pidä vain hauskaa!” Vapauttavat sanat ja tsemppaus auttoivat. Viimeisessä erässä maalivahti ei päästänyt yhtään maalia, ja Carolina voitti ottelun. Amatöörimaalivahdista tuli kerralla sankari. Hän kiitteli joukkuetovereitaan: ”He vapauttivat minut yrittämään parhaani ja nauttimaan hetkestä.”

Mitä voimme ottaa tositarinasta opiksemme? Työelämässä tarvitaan rohkaisua. Nauti hetkestä. Älä pelkää epäonnistumista. Toimi rohkeasti.

Tulokset voivat yllättää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun nuoret pohtivat kesätyömahdollisuuksia ja moni hakee sitä todella tärkeää – ihan ensimmäistä – työpaikkaa.

Nuori hakee sellaista työpaikkaa, joka vastaa hänen mielikuvaansa hyvästä työpaikasta. Toki vaakakupissa painaa myös oman rahan tienaaminen ja työkokemuksen hankkiminen. Tämä on oiva mahdollisuus meille työnantajille ja yrityksille! Palkataan muutama toimelias nuori kesätöihin. Se on aitoa vastuullisuus- ja tulevaisuustyötä.

Meiltä työnantajilta odotetaan nykyaikaista johtamista. Arvostava johtaminen on korvannut autoritäärisen johtamisen, ja työelämä on aitoa joukkuepeliä myös kaukalon ulkopuolella. Oman työpaikkani kanssa osallistuimme Great Place to Work (Suomen Parhaat Työpaikat) -tutkimukseen, ja se oli tiimiä entisestään yhdistävä kokemus.

Tutkimuksen järjestävä GPTW-instituutti on selvittänyt parhaiden työpaikkojen ominaisuuksia. Työntekijöiden kokemus hyvästä työpaikasta syntyy, kun he voivat luottaa johtoon sekä ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät ja nauttivat työkavereidensa kanssa työskentelystä. Nämä ovat kaikki hyvin inhimillisiä asioita. Tutkimus osoittaa myös, että yritykset, jotka sijoittuvat hyvin Suomen Parhaat Työpaikat -listauksessa, kasvavat keskimääräistä nopeammin ja tuloksellisemmin. Työn imu ja innostus näkyvät siis hyvinä tuloksina.

Olen seurannut läheltä, miten maatilayritykseen, joka palkkaa kesäisin kymmeniä nuoria, on vaikea löytää sitoutuvia suomalaisnuoria. Ulkomailta väkeä olisi tulossa jonossa. Samaisella maatilalla sain itse tehdä töitä jo pikkupoikana. Vastuuta sain niin paljon kuin kykenin kantamaan. Siinä ympäristössä kasvoi kesän aikana henkisesti kymmeniä senttejä. 18-vuotiaana sain mahdollisuuden perustaa perunavarastoon oman farkkukauppani. Olinhan minä innoissani!

Viestini sinulle nuori lukija: Jokainen työtehtävä on tärkeä ja arvokas. Omaa vaatimustasoa ei kannata nostaa niin ylös, että työnhaussa jää luu käteen. Ota tarjottu työ vastaan ja tee ilolla tehtäväsi.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2020.