Lapsuuteni kotimaatilan konttorihuoneen seinällä oli – ja taitaa olla vieläkin – pieni seinätaulu. Siinä lukee: Pessimisti näkee vaikeutta joka tehtävässä, optimisti näkee tehtävää joka vaikeudessa. Tämä aforismi on palannut usein mieleeni viime aikoina, onhan vallitsevissa olosuhteissa tarvittu juurikin optimismia.  

Toinen itseäni kannustanut sitaatti on tunnetulta valtiomieheltä vaikeiden sotavuosien jälkeen: ”On ollut aikoja, jolloin maailmalla on ihmetelty meidän optimismiamme. Saattaa olla, että siihen sisältyy yksinkertaisuutta, mutta se on vilpitöntä ja aitoa.” Näin kirjoitti Urho Kekkonen vuonna 1949.

Miksi optimismi yritystoiminnassa ja elämässä kannattaa? Optimismin ydin on odotus, että tulevaisuudessa tulee tapahtumaan hyviä asioita ja siihen liittyy halu työskennellä niiden toteuttamiseksi. Se ei siis ole pelkkä odottavan asenne, vaan saa aikaan myös toimintaa ja tekoja.

Tutkimusten mukaan optimismi tuo sinnikkyyttä ongelmien ratkaisuun. Se myös vahvistaa sopeutumis- ja selviytymiskykyä. Wikipediankin mukaan optimismilla on todettu olevan positiivinen yhteys onnellisuuteen, terveyteen ja eliniän pituuteen. Paljon on siis luvattu hyvää optimistille!

Voisimme nimetä alkaneen vuoden optimismin vuodeksi. Viime vuosi kun oli koronavuosi. Monilla toimialoilla, kuten matkailu- ja ravintola-alalla tai lentoliikenteessä, vuosi oli todella vaikea. On vain vähän toimialoja, jotka saivat nostetta koronasta. Onneksi niitäkin kuitenkin oli.

Luin joululomalla Juha T. Hakalan tuoreen kirjan ’Vähemmällä enemmän’. Minulle – erittäin tavoiteorientoituneelle ihmiselle – Hakalan lähestymiskulma oli raflaava. Se kuitenkin sisältää paljon viisautta. Suorituskykymme ja voimavaramme vaihtelevat. Aina emme jaksa painaa täysillä tai tavoitella suuria juttuja. Silloin voi lähteä liikkeelle pienin askelin ja nauttia pienistä onnistumisista. Ne tuovat iloa ja kannustavat eteenpäin. Ne tukevat optimismia.

Meille himosuorittajille Hakala tarjoaa asenteen päivitystä: ”Jospa lakkaisimme puristamasta pelivälinettä ja luopuisimme tavastamme kirskutella hampaita. Rennommalla otteella voisimme saada ihmeitä aikaan, ja ehkäpä kaiken päälle olisimme jopa pykälän tai kaksi mukavampia ihmisiä.”

Voimme valaa optimismia myös toisiin ihmisiin. Pienet sanat ja teot ratkaisevat. Sopiva haaste yrityksille ja työnantajille on luoda toivoa ja iloa nuorille tarjoamalla kesätyömahdollisuuksia. Optimismi ja valo voittavat.

Winston Churchillin sanoin: ”Mitä minuun tulee – olen optimisti. Toisenlaisella asenteella ei juuri taida olla käyttöä.”

Julkaistu Kalevassa vuonna 2021.

Suomi aloitti jalkapallon EM-kisat mieliinpainuvasti voittamalla Tanskan, joka oli selkeä ennakkosuosikki tähtipelaajineen. Dramaattinen peli Tanskan ykköspelaajan sairauskohtauksineen osoitti, että tiukassa paikassa olemme yhtä joukkuetta.

Maanantain Kalevassa haastateltiin entistä maajoukkuepelaajaa, nykyistä Palloliiton urheilutoimenjohtajaa Hannu Tihistä. Hän analysoi: ”Tämä Suomen joukkue on suomalaisen näköinen. Riven (päävalmentaja Markku Kanerva) arvot perustuvat tiimityöhön ja yhdessä tekemiseen. Roolit ovat selvät ja jokainen tietää, mitä pitää tehdä.”

Tihinen vertasi nykyistä maajoukkuetta oman aikansa huippuyksilöiden joukkueeseen, joka ei selvinnyt karsinnasta 2008 EM-turnaukseen. ”Ero tällä joukkueella ja meidän joukkueellamme on se, että tämä pystyy voittamaan. Se on jollain tavalla yhtenäisempi ja Riven antama rohkeus pelata on luonut psykologisesti turvallisen ilmapiirin, jossa suorituksia tuetaan laaja-alaisesti. Silloin tulee onnistumisia.”

Mitä voimme tästä oppia? Hyvä työpaikka ja työyhteisö on psykologisesti turvallinen, ja tiimi on enemmän kuin yksilöiden summa. Yhdessä tekeminen ja kaverin tukeminen ovat työyhteisön dna:ssa. Hyvän yrityskulttuurin rakentaminen on jatkuvaa oppimista ja valmentamista. Näin joukkue kasvaa vuosien saatossa yhä yhtenäisemmäksi ja tuloksekkaammaksi.

Uudet kuntapäättäjät valittiin juuri. Onnittelen ja nostan hattua kaikille persoonansa ja osaamisensa peliin pistäneille. Yksi tärkeimpiä kysymyksiä uusille päättäjille on; miten muodostetaan huuhkajien kulttuuri – kuinka ylläpidetään ja edistetään rohkean pelaamisen ilmapiiriä?

Oulun kaupunkia on vaalienkin alla kritisoitu, ettei se osoita toimissaan riittävästi yritysmyönteisyyttä. On tärkeää kehittää toimintaa, mutta voimme antaa tunnustusta onnistumisistakin. Nähtävissä on myönteisiä asioita, kuten voitto Euroopan kulttuuripääkaupunkikisassa ja vuoden 2025 Asuntomessut. Nämä säteilevät paljon mahdollisuuksia myös yrityksille.

Työssäni olen nähnyt Oulun näyttävän muille kaupungeille esimerkkiä kiinteistöhankinnoissa viime vuosina. Paloasema-, päiväkoti- ja koulutiloja on hankittu vuokramallilla. Näin kaupunki hyödyntää yritysten osaamista ja tehokkuutta ja samalla säästää kiinteistöinvestoinneissa, laadun kärsimättä. Valmistuneet vuokrakohteet osoittavat käyttäjienkin olevan erittäin tyytyväisiä. Muut isot ja keskisuuret kaupungit seuraavat Oulun esimerkkiä.

Kannustan valittuja päättäjiä pelaamaan rohkeasti. Luokaa kuntaanne psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa saa ehdottaa hullujakin juttuja. Silloin tulee maaleja. 

Julkaistu Kalevassa vuonna 2021.

Kuluva vuosi on ollut monella tapaa erikoinen. Koronapandemian vaikutukset ja seuraukset ovat merkittäviä. Joudumme aiempaa perusteellisemmin pohtimaan, miten tuotamme fiksusti hyvinvointiyhteiskunnan palvelut rajusti velkaantuvassa Suomessa.

Ravistelevia asioita ovat olleet myös niin sanottu hoivakohu ja yksityisen päivähoidon haasteet. Harmillisia ja ei-toivottuja tapahtumia on seurannut tunnepitoisia reaktioita. Keskustelujen ikävimpiä piirteitä on, että yksityiset palveluyritykset leimataan usein ahneiksi voitontavoittelijoiksi, ja äärimmillään nollataan niiden tuoma lisäarvo yhteiskunnalle. Tämä lähestymiskulma ei kestä analyyttista tarkastelua.

Olen seurannut läheltä yksityisten sote-palveluiden ja päivähoidon etenemistä vuosikymmenen ajan. Toimialalle on syntynyt uusia yrityksiä, pienempiä ja suurempia, sekä niiden myötä paljon työtä ja toimellisuutta.

Kunnille yksityiset palveluntuottajat ovat tarjonneet aidon, nopean ja kustannustehokkaan vaihtoehdon. Uusille asuinalueille, kasvaviin kuntiin ja palvelutarpeisiin on tarvittu nopeasti palveluja ja tiloja. Usein ainoa keino on ollut se, että yksityinen sektori ottaa haasteen vastaan ja toteuttaa palvelut ja investoinnit.

Näin kunta on pystynyt tarjoamaan hyvät palvelut tyypillisesti 15–30 % edullisemmilla ”tuotantokustannuksilla”. Ajan saatossa muun muassa palkka- ja vuokrakulut ovat nousseet. Palveluista maksettava korvaustaso ei ole seurannut todellista kustannusten nousua, ja on syntynyt epäsuhta. Yritykset ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Voittoa tai tulevaisuuspuskuria ei ole päässyt kertymään. Samaan aikaan on voinut olla haasteita johtamisessa ja kasvun hallinnassa. Seuraukset ovat karuja.

Valtaosa yksityisistä toimijoista on laatutietoisia ja liikkeellä terveellä arvopohjalla. Valitettavan harva on kyennyt rakentamaan kannattavaa ja kestävää liiketoimintaa. Kannattavuuden tavoittelussa on tehty myös selkeitä virheitä, vaikkapa rimanalituksia henkilöstöasioissa. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että henkilöstö- ja laatuhaasteita on myös julkisella puolella. Valvontaa ei tosin sinne tehdä samalla huolellisuudella kuin yksityiselle. Ongelma on yhteinen ja ratkaisujakin on haettava yhdessä – syyttelyn sijaan. Tässäpä sote-uudistajille haastetta!

Julkinen sektori on tulevina vuosina poikkeuksellisen vaativissa taloushaasteissa. Yksityinen ja kolmas sektori tarjoavat selkeän lisäarvon ja vaihtoehdon kunnan omalle palvelutuotannolle. Nyt tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä ei maamme selviä. On välttämätöntä soutaa yhteistä venettä samaan tahtiin. Haaksirikkoja ei halua kukaan.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2020.