Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, todetaan usein. Onko asia todella näin, ja voiko suunnittelussa olla myös varjopuolia?

Työelämässä tulee toistuvasti vastaan tilanteita, joissa tuntuu, että suunnitteluvaihe on jäänyt päälle. Suunnitellaan ja valmistellaan, mutta päätöksenteko ja toimeenpano ontuvat. Strategiapapereita, projektisuunnitelmia ja mitä milloinkin hierotaan isolla porukalla pitkään ja hartaasti. Neuvotteluhuoneet ovat viisautta täynnä. Ääritilanteessa koko porukan energia puretaan suunnitteluvaiheeseen ja toteuttamiseen lähdetään akut tyhjinä.

Toki on hyödyllistä suunnitella, ja pistää paperillekin, mitä halutaan saada aikaiseksi a) porukalla ja b) mikä on itse kunkin rooli savotassa. Hyvä suunnitelma on kuitenkin nollan arvoinen paperi, jos toteutus uupuu. Monet hyvät suunnitelmat päätyvät silloin suunnitelmien hautausmaalle.

Yksi lähihistorian tunnetuimpia yritysjohtajia on yhdysvaltalainen Jack Welch, joka toimi General Electricin johdossa vuosina 1981–2001. Bisneskirjallisuudessa ja netissä on paljon tarjolla Welchin oppeja. Yksi suosikeistani on yhdeksän sekunnin YouTube-klippi, jossa Welch puhuu toimeenpanosta. Vapaasti suomennettuna hän toteaa, että strategia on kyllä puhdasoppinen tai akateeminenkin asia, mutta kyky toimeenpanna ja saada asiat tehtyä on kaikki kaikessa.  

Toimeenpanon sukulainen on rohkeus. Rohkeus vie meidät uusille alueille. Ripaus rohkeutta on hyväksi meille sekä yksilöinä että yhteisönä. Se tuo elämään merkitystä, kun pelko ei pidättele meitä tekemästä asioita, joita haluaisimme tehdä ja saavuttaa. Rohkeus on myös uuden luomisen perusta, ja siihen liittyy keskeisesti kyky ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.

Johtamisessa tärkeää, ellei jopa kaikista tärkeintä, on selkeys. Tarvitsemme selkeät tavoitteet, jotta tiedämme, mitä laittaa toimeen. On helpompaa toteuttaa, kun ymmärtää, mikä on minun roolini kokonaisuudessa – ja mikä merkitys juuri minun työlläni on. Isokin tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti, kun koko joukkue pelaa saman pelikirjan mukaan ja jokainen hoitaa oman roolinsa.

Organisaation ja sen johdon kyvykkyyttä on siirtyä toimeenpanovaiheeseen riittävän ripeästi eli silloin, kun intoa ja energiaa on vielä runsaasti jäljellä. Toimeenpanokyky organisaatiossa muuttaa innostuksen aikaansaamiseksi ja tuloksiksi.

Lopetetaan siis tarpeeton jappasu ja pannaan rohkeasti toimeksi!

Julkaistu Kalevassa vuonna 2021.

Suomi kaipaa kipeästi työpaikkoja ja työllistäjiä. Mitä kunnissa kannattaisi tehdä, jotta yritykset innostuisivat tietystä kunnasta, tai suorastaan hakeutuisivat sinne? Nostan esille muutamia näkökulmia pohdittavaksi niin kuntiin kuin lähestyvien kuntavaalien ehdokkaillekin. Nähdäänkö yritykset uhkana vai mahdollisuutena, ja miten niitä tuodaan esille?

Kalevan levikkialueella Kempele, Pyhäntä ja Sievi mainitaan usein yritysmyönteisinä kuntina. Miksi? Tärkein tekijä on ymmärtääkseni asenneilmapiiri. Luottamushenkilöt ja virkakunta näkevät yritysten tuomat mahdollisuudet ja nostavat niitä esille. Esimerkiksi Kempeleen kunnanjohtaja esittelee jokaisen uuden yrityksen somessa – pienen ja suuremman. Tämä kertoo ansaitusta arvostuksesta, ottavathan yrittäjät henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia riskejä työllistääkseen itsensä ja usein monia muitakin.

Olen ollut mukana toimitilahankkeissa kymmenissä kunnissa ja käytännössä nähnyt, että kuntien suhtautumistavoissa on eroja. Erään kunnan järjestämässä tonttikauppatilaisuutta muutama vuosi sitten oli kunnantalon kabinetissa laitettu pöytä koreaksi ja kunnan johto paikalla. Jäi vahva tunne, että sekä yrityksemme että kyseinen päiväkoti-investointi olivat todella toivottuja kuntaan. Pieniltä tuntuvat teot voivat siis olla ratkaisevia.

Toimitila-asiat ovat tärkeitä tänäkin aikana. Hyvä esimerkki rohkeista toimitilainvestoinneista on Pyhäntä, jossa pienen kunnan työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %. Isommissa kaupungeissa hyvä alku on, että kaavoitus- ja tonttipolitiikka toimii yksityisten investointien edistäjänä, ja yritykset osallistetaan prosesseihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yksityiset firmat tuottavat tehokkaasti vuokrattavia tiloja sekä yritysten että julkisen sektorin tarpeisiin. Kaikkea ei ole viisasta omistaa itse.

Yritysmyönteisyyttä ja sisäistä yrittäjyyttä voidaan opettaa jo koulussa. Kaikista ei tule yrittäjiä, mutta myönteinen toiminnan vire poikii oman kunnan nuorista vastuunkantajia. Onko teidän kunnassa jo Nuori Yrittäjyys -toiminta käynnissä?

Kuntiin tarvitaan vahvaa myynnillistä asennetta. Kunnanjohtaja esikuntineen sekä valtuutetut ovat kunnan tärkeimpiä myyntihenkilöitä, mutta onko heillä hissipuhe kunnossa; miksi juuri tänne kannattaa tulla ja investoida, millä erotumme muista? Ja erityisesti: yritykset kannattaa nähdä mahdollisuutena. Ne tuovat kuntiin elämää, työpaikkoja ja verotuloja. Kunnat voivat erottua tarjoamalla myönteisen toiminta-alustan sekä suuntaamalla aikaa ja energiaa uuden luomiseen ja elinvoiman varmistamiseen.

Kuntavaaliehdokkaita rohkaisen hakeutumaan yrittäjien juttusille. Ja somessa voimme jokainen peukuttaa oman kunnan yritysten sivuja sekä käyttää ja markkinoida niiden palveluja. Pieniä, mutta erittäin merkityksellisiä tekoja.

Julkaistu Kalevassa vuonna 2020.

Olen lukenut runsaasti bisneskirjoja ja niihin kiteytettyjä menestyksen reseptejä. Muistan hyvin, kun vuosituhannen alussa, nuorena myyntipäällikkönä, luin klassikoksi nousseen Jim Collinsin Hyvästä paras -kirjan. Se osui ja upposi tietoa janoavaan maaperään, ja on mielestäni edelleen yksi hienoimmista liiketoiminnan oppikirjoista. Niinpä olen pyrkinyt muistamaan sen sanoman työelämässä.

Ensin ihmiset, sitten asiat. Yksi Collinsin tärkeimmistä viesteistä on, että yrityksen ykkösasia on löytää ja palkata oikeat ihmiset. Strategiatyöhön kirja tarjoaa siilikonseptin, joka vastaa kolmeen ydinkysymykseen: missä voimme olla maailman parhaita, mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseemme ja mistä olemme innostuneita. Tekemisen malliksi taas kelpaa kurinalaisuuden kulttuuri, joka peräänkuuluttaa sitkeyttä ja kovaa työtä, mutta myös ihmisten vapautta ja vastuuta.

Muutama vuosi sitten julkaistu Matti Alahuhdan Johtajuus on jäänyt mieleeni kotimaisten kirjojen helmenä. Tähän päivään rinnastettavia ovat kirjasta ne opit, joilla Kone käänsi finanssikriisin voitokseen. Yhtiö paneutui markkinoihin entistä hienojakoisemmin, jotta löysi kaikki kasvumahdollisuutensa. Kone myös karsi organisaatioportaita, ja sai näin johdon tuntuman asiakkaisiin paranemaan. Huomionarvoista on lisäksi se, että vaikeina aikoina yhtiö panosti entistä enemmän kehitysohjelmiinsa ja henkilöstön kouluttamiseen.

Valmistelin hiljattain esitystä oman yrityksemme kasvutarinasta. Kirjasin ylös kymmenen asiaa, joita itse olen arjessa kokenut ja hyviksi havainnut. Jaan reseptini kannustavalla saatteella: jokaisessa yrityksessä ja työpaikassa voitaisiin pysähtyä oman organisaation arvojen ja menestystekijöiden ääreen.

Kutsuttakoon listausta työhuoneentaulukseni.

1. Luo innostava ja riittävän kova visio, johon voidaan yhdessä syttyä.
2. Merkityksellistä on kyvykäs ja monipuolinen hallitus, joka herättää luottamusta myös ulospäin.
3. Kokoa toimeenpanokykyinen ja aikaansaava ydintiimi.
4. Näe enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia – ajattele positiivisesti.
5. Toimi aina yrityksesi arvojen mukaisesti.
6. Ajattele asiakkaan parasta ja palvele.
7. Keskity tekemiseen ja toimintaan, älä asioiden vatvomiseen.
8. Toimi pitkäjänteisesti, älä luovuta.
9. Pidä asiat yksinkertaisena.
10. Älä ota asioita liian vakavasti, säilytä huumorintaju ja nauti tekemisestä.

Hyvän työkaverin muistilistalta jatkoksi sopisi: ole luotettava ja puhalla yhteen hiileen, mutta nehän ovat meille kaikille selviä juttuja, näin luotan. Mikä on teidän menestyksenne resepti?

Julkaistu Kalevassa vuonna 2020.