Olen viime aikoina seurannut yrityselämää eri toimialojen yhtiöiden hallitustehtävissä. On tullut selväksi, että elämme haastavia aikoja. Keskustelut tuttujen yrittäjien kanssa vahvistavat asian. On sotaa, energiakriisiä ja inflaatiota, korot ja materiaalihinnat ovat nousseet kovasti. Pankitkin ovat varovaisempia luottopolitiikassaan.

Mitä yritykset näissä olosuhteissa tekevät? Sellaiset, joilla ei ole kertynyt riskipuskuria taseeseen, joutuvat todella tiukoille. Osa valitettavasti kaatuu, osa käpertyy selviytymismoodiin. Osa päättää edetä rohkeasti ja etsiä ”sinistä merta”, eli epätyypillisiä mahdollisuuksia, joita tällaisissakin olosuhteissa avautuu.

Erityisoloissa on tärkeää keskittyä oman pelin kehittämiseen ja huolehtia, että liiketoiminnan perusasiat ovat kunnossa. On syytä panostaa entistä vahvemmin asiakkaiden kuuntelemiseen sekä myyntiin ja markkinointiin. Yrityksen sisällä jatkuva vuorovaikutus ja innostava lähijohtaminen korostuvat olosuhteissa, jolloin onnistumisia tulee harvemmin. Nyt on toimittava joukkueena, omaa pelikirjaa noudattaen.

Oppikirjamainen malli liikkeenjohtamisessa on, että omistajat luovat omistajastrategian ja pitkän aikavälin tahtotilan. Yhtiön hallitus laatii toimivan johdon kanssa voittavan strategian, jota sitten tarmokkaasti toteutetaan. Usein saman toimialan yritysten strategiat ovat hyvin saman tyyppisiä, ja jyvät akanoista erottaa toimeenpanokyky. Käytännössä näitä eri toimintoja toteuttavat usein samat ihmiset, eikä hatun vaihto ole aina helppoa.

Oulussa, ja koko Pohjois-Suomessa, on nähtävissä reipasta tulevaisuusajattelua ja -toimintaa. Eri toimijoiden yhteistyön tuloksena on käynnistymässä Pohjoisesta pörssiin -valmennus. Itse kaipasin aikanaan tällaista ohjelmaa, yrityksemme listautumista suunnitellessa. Tämä on huippu juttu, erityisesti tässä ajassa. Juuri nyt pitää laittaa oma pelikirja kuntoon.

Pohjoisesta pörssiin -valmennus herättelee ajattelemaan isosti. Haluammeko johtaa yrityksiämme ammattimaisesti – pelaako joukkueemme NHL:ssä vai puulaakissa?

Tarvitsemme erikokoisia ja erilaisia yrityksiä. Jokainen yrittäjä ja yritys ansaitsevat hatunnoston, eikä kaikkien tarvitse pyrkiä pörssiin. Mutta olipa sarja mikä tahansa, mitalipeleihin selviävät ne, jotka eivät lamaannu tärkeillä hetkillä.

Haastavina aikoina tulee tehdä entistä ahkerammin töitä ja varmistaa, ettei tärkeimpiä tekijöitä – henkilöstöä ja asiakkaita – unohdeta. Selkeällä ja arvostavalla johtamisella luodaan vakautta myös epävarmassa markkinatilanteessa. Ammattimainen hallitustyö sekä ulkopuolinen sparrausapu auttavat uusien pelikuvioiden hahmottamisessa.

Julkaistu Kalevassa lokakuussa 2022.

Suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisinta kansaa – vuodesta toiseen. Sehän on huippujuttu! Mutta nukummeko pian onnemme ohi? Ajat ovat poikkeukselliset, ja varsinkin julkisen sektorin velkataakka ja hoitajapula vaativat laaja-alaista reagointia.

Talouselämä-lehti haastatteli hiljattain rahoituksen professori Vesa Puttosta. Hän kantoi huolta Suomen tulevaisuudesta. ”Aina kun tulee ongelma, ratkaisu on uusi valtiontuki.” Puttonen toteaa, että Suomi pitäisi saada reipastumaan, ja olen asiasta täsmälleen samaa mieltä.

Mistä ryhtiä voitaisiin kaivaa? Nyt, jos koskaan, meidän tulisi valjastaa koko kansakunta yhdessä, ekonomistit ja poliitikot etunenässä, miettimään keinoja yhteisen kakun kasvattamiseksi.

Viime aikoina erityisesti maamme talousviisaat ovat muistuttaneet, että 14 vuoden aikana julkinen velkamme on kasvanut 100 miljardia euroa. Mitä täällä oikein tapahtuu – vai tapahtuuko mitään? Kriisissä on tehtävä toki päätöksiä, joilla päästään tilanteesta ulos, mutta pitäisihän meillä olla muitakin työkaluja kuin velkaraha.

Koronapandemiassa työelämän toimintamallit uudistuivat nopeasti. Hieman hämmästyttävää on, että uudistuminen vaati kriisin tapahtuakseen. Löytyisikö siis myös talouteen uusi suunta nyt pöydällä olevien kriisien kautta?

Yrittämisen ja työnteon esteitä on raivattava urakalla. Suomeen pitää saada syttymään Yrittäjän päivän henki ja asenne. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä ei ole työpaikkoja eikä toimellisuutta, ei innovaatioita eikä talouden kasvua. Suomen tulevaisuus on yritysten varassa.

Samaan aikaan keskustellaan hoitajamitoituksesta. Tarvitsisimme välittömästi tuhansia uusia hoitajia huolehtimaan arvokansalaisistamme. Jo nyt palvelukoteja on suljettuna, kun hoitotyön ammattilaisia ei ole saatavilla. Maan, joka teki Nokian ihmeen, pitäisi pystyä huolehtimaan ikäihmisistään. Tässäkin asiassa pitäisi katsoa avoimesti uusia mahdollisuuksia.

Teknologiset ratkaisut on otettava rohkeammin avuksi ja ratkaisuksi – ihmiskäsien lisäksi. Nyt hoitajamitoitus ohjaa kaikkea ja halvaannuttaa luovuuden. Ymmärrykseni on, että muut Pohjoismaat ovat ottaneet teknologisia ratkaisuja huomattavasti rohkeammin käyttöön. Meillä ollaan vielä juhlapuhetasolla. Hoivapalveluiden tuottajalle ei tarjota hyötyjä tai lisähintaa siitä, että he ottavat uutta teknologiaa apuun ja käyttöön. Tämän asian maamme ja hyvinvointialueiden päättäjät voivat nyt korjata.

Ei teknologia korvaa ihmistä, mutta voi se monissa tilanteissa auttaa. Ja onhan se paljon parempi vaihtoehto kuin jättää ikäihmiset oman onnensa nojaan. Myös työperäistä maahanmuuttoa on välttämätöntä helpottaa ja lisätä.

Tarvitsemme siis laajan ryhtiliikkeen. Työllä tämä maa on rakennettu ja ylläpidetty. Työllä ja toimellisuudella Suomi pärjää tulevaisuudessakin.

Julkaistu Kalevassa syyskuussa 2022

Olen saanut seurata läheltä useita nuoria yrittäjiä. Yhä useampi nuori työllistää itsensä toiminimi- tai kevytyrittäjänä. Toimelliselle yrittäjälle on aina tehtäviä tarjolla, ja yrittäjällä matala kynnys palkata eri tehtäviin yrittäjäkollegoita. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Näyttää siltä, että nuoret vievät läpi työelämän murroksen! Merkittävää osaa heistä ei innosta perinteinen kahdeksasta neljään toisen palveluksessa -malli. Yrittäjyys tarjoaa heille enemmän – vapautta, vastuuta ja merkityksellisyyttä.

Esimerkkejä nuorten toimeenpanokyvystä kesältä: Nuorten luotsaaman maatilayrityksen kesätapahtuma kokosi tuhansia ihmisiä pienelle kylälle. Korkeakouluopiskelijoiden kesäyritys puolestaan työllistää yli viisikymmentä nuorta maalaria ja myyjää, kaikki yrittäjiä, satoihin maalausprojekteihin. Lomalla kävin nuorten yrittäjien kesäkahviloissa, hyvistä tarjoiluista ja palveluasenteesta nauttien.

Nuorten toimeenpanokyky on esimerkillistä. Suunnittelua tehdään sopivasti, mutta energia suunnataan erityisesti toiminnan käynnistämiseen ja tekemiseen – ilman liiallista epäonnistumisen pelkoa. Myös somen hyödyntäminen markkinoinnissa ja myynnissä on huipputasoa, siinäkin he näyttävät mallia monille pitkään toimineille yrityksille ja organisaatioille.

Kokemus omasta nuoruudestani: Parikymppisenä opiskelijana työskentelin yrityksessä, joka tuotti ja kustansi yritys- ja paikallislehtiä. Sain tehtäväkseni toteuttaa itsenäisesti lehden kesätapahtumaan. Suunnittelin sisällön, kirjoitin jutut, myin ilmoitukset ja ohjasin taittotyön. Heimo-yrittäjä antoi vastuuta, rohkaisi ja luotti. Tein innolla töitä, lehti onnistui. Työn tilaaja oli tyytyväinen, ja minä opin paljon. Työelämä tarvitsee ”heimoja”, jotka antavat vastuuta ja luottavat nuoriin.

Suurin osa nuorista opiskelee talvet ja tekee töitä kesät. Osa työskentelee myös iltaisin ja viikonloppuisin rahoittaakseen opintojaan. Yhteiskunnallinen hulluus on, että opintotukea peritään takaisin, jos aktiivinen nuori tienaa ”liikaa”.

Emme voi sulkea silmiämme siltä, että samaan aikaan meillä on paljon nuoria, jotka ovat väsyneitä tai uupuneita, jopa toivottomia. Osaammeko auttaa, tukea ja rohkaista heitä löytämään elämisen ilon ja luottamuksen tulevaisuuden rakentamiseen? Se on yksi kansakuntamme kohtalonkysymyksistä. Jokaisessa nuoressa on potentiaalia.

Nuoret rakentavat tulevaisuuden Suomen. He perustavat tulevaisuuden yritykset ja ratkaisevat maamme menestyksen. Heitä kannattaa rohkaista ja tukea kaikin keinoin.

Julkaistu Kalevassa elokuussa 2022