Suomalaiset ovat tutkitusti maailman onnellisinta kansaa – vuodesta toiseen. Sehän on huippujuttu! Mutta nukummeko pian onnemme ohi? Ajat ovat poikkeukselliset, ja varsinkin julkisen sektorin velkataakka ja hoitajapula vaativat laaja-alaista reagointia.
Talouselämä-lehti haastatteli hiljattain rahoituksen professori Vesa Puttosta. Hän kantoi huolta Suomen tulevaisuudesta. ”Aina kun tulee ongelma, ratkaisu on uusi valtiontuki.” Puttonen toteaa, että Suomi pitäisi saada reipastumaan, ja olen asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Mistä ryhtiä voitaisiin kaivaa? Nyt, jos koskaan, meidän tulisi valjastaa koko kansakunta yhdessä, ekonomistit ja poliitikot etunenässä, miettimään keinoja yhteisen kakun kasvattamiseksi.
Viime aikoina erityisesti maamme talousviisaat ovat muistuttaneet, että 14 vuoden aikana julkinen velkamme on kasvanut 100 miljardia euroa. Mitä täällä oikein tapahtuu – vai tapahtuuko mitään? Kriisissä on tehtävä toki päätöksiä, joilla päästään tilanteesta ulos, mutta pitäisihän meillä olla muitakin työkaluja kuin velkaraha.
Koronapandemiassa työelämän toimintamallit uudistuivat nopeasti. Hieman hämmästyttävää on, että uudistuminen vaati kriisin tapahtuakseen. Löytyisikö siis myös talouteen uusi suunta nyt pöydällä olevien kriisien kautta?
Yrittämisen ja työnteon esteitä on raivattava urakalla. Suomeen pitää saada syttymään Yrittäjän päivän henki ja asenne. Ilman yrittäjiä ja yrityksiä ei ole työpaikkoja eikä toimellisuutta, ei innovaatioita eikä talouden kasvua. Suomen tulevaisuus on yritysten varassa.
Samaan aikaan keskustellaan hoitajamitoituksesta. Tarvitsisimme välittömästi tuhansia uusia hoitajia huolehtimaan arvokansalaisistamme. Jo nyt palvelukoteja on suljettuna, kun hoitotyön ammattilaisia ei ole saatavilla. Maan, joka teki Nokian ihmeen, pitäisi pystyä huolehtimaan ikäihmisistään. Tässäkin asiassa pitäisi katsoa avoimesti uusia mahdollisuuksia.
Teknologiset ratkaisut on otettava rohkeammin avuksi ja ratkaisuksi – ihmiskäsien lisäksi. Nyt hoitajamitoitus ohjaa kaikkea ja halvaannuttaa luovuuden. Ymmärrykseni on, että muut Pohjoismaat ovat ottaneet teknologisia ratkaisuja huomattavasti rohkeammin käyttöön. Meillä ollaan vielä juhlapuhetasolla. Hoivapalveluiden tuottajalle ei tarjota hyötyjä tai lisähintaa siitä, että he ottavat uutta teknologiaa apuun ja käyttöön. Tämän asian maamme ja hyvinvointialueiden päättäjät voivat nyt korjata.
Ei teknologia korvaa ihmistä, mutta voi se monissa tilanteissa auttaa. Ja onhan se paljon parempi vaihtoehto kuin jättää ikäihmiset oman onnensa nojaan. Myös työperäistä maahanmuuttoa on välttämätöntä helpottaa ja lisätä.
Tarvitsemme siis laajan ryhtiliikkeen. Työllä tämä maa on rakennettu ja ylläpidetty. Työllä ja toimellisuudella Suomi pärjää tulevaisuudessakin.
Julkaistu Kalevassa syyskuussa 2022
Louhi60 